Opintoretki Haapakosken Ruukki

Aika: perjantai 16.8.2019

Osallistujat: Olli-Pekka Kähkönen, Seija Korhonen, Elina Varonen, Sari Andersson, Heli Sutinen, Nina Pesonen ja Jussi Tuovinen

Sijainti:
Haapakoski sijaitsee Etelä-Savossa Pieksämäen pohjoisosassa. Nimensä Haapakoski on saanut samannimisestä koskesta, joka kuuluu Pieksäjärvestä Haapajärveen laskevaan Haapajokeen.

 

Tutustumiskierros:
Ryhmäämme vastaanottamassa Haapakosken ruukilla oli yrittäjäperheen puolesta Jari Väänänen, joka on erikoistunut vetämään historiakierroksia ja esittelemään ruukin tilat ja toiminnot. Vuonna 1842 perustettu järvimalmiruukki on mittaamattoman arvokas kulttuuriympäristö. Ruukin alueen rakennukset kuuluvat Museoviraston Suomessa määrittelemiin valtakunnallisesti rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Pääsimme tutustumaan Haapakosken vanhan ruukin pihapiiriin, kuulimme tarinaa koskesta, tanssilavasta, vanhasta kaupasta, keisarin saunasta ja pääsimme tutustumaan mm. masuuniin, voimalaan, valimoon, varastorakennuksiin, konepajaan, tehtaan konttoriin ja kartanon päärakennukseen.

 

Kohteen historiaa ja omistussuhteita:
Haapakosken ruukin historia juontaa juurensa 1800 -luvun puoleen väliin.


Vuonna 1841 kapteeni Johan Fredrik Molander anoi lupaa perustaa ruukin Haapakoskelle. Molanderin kumppanina ruukin perustamisessa toimi kamarineuvos Johan Reinhold Holmberg. Viimein 11.toukokuuta vuonna 1842 senaatti myönsi Keisari Nikolai ensimmäisen armollisella suostumuksella kapteeni Molanderille luvan ruukin perustamiselle. Vuonna 1843 ruukin kolmanneksi osakkaaksi tuli Johan Ernst August Boije.


Hieman myöhemmin kapteeni Molander jättäytyi pois ruukin toiminnasta. Holmbergin tehtyä vararikon, ruukki ja siihen kuuluvat maatilat myytiin Pietarilaiselle kauppiaalle, joka jo samana syksynä (1857) myi ruukin Pietarilaiselle liikemiehelle Nikolai Putiloville. Hän oli yksi Venäjän laajan rautatieverkoston kiskojen, vetureiden ja vaunujen päävalmistaja ja omisti Suomessa 1860- ja 1870- luvuilla Huutokosken, Haapakosken ja Oravin ruukit. Nämä ruukit valmistivat raaka-ainetta Pietarissa sijaitsevien rauta- ja teräsvalimoiden tarpeisiin. Putilovin aikana 1870-luvulla ruukki tuotti sulaimia, joista valssattiin Putilovin Pietarin (Kirovin tehtaat) tehtailla ratakiskoja.
Nikolai Putilov toi aikoinaan Haapakoskelle hienoa väkeä Pietarin hovista, joille oli eksoottista vaihtelua kesäpäivät Savon erämaassa.
Ensimmäinen masuuni rikkoutui ja aiheutti suuren tulipalon elokuussa 1859. Tilalle rakennettiin harmaakivestä ranskalaistyyppinen masuuni, joita Suomessa on jäljellä vain kaksi.

 

Vuonna 1886 perustettiin Oravin Tehdas Osakeyhtiö (myöh. Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö), jonka omistuksessa olivat Haapakosken, Huutokosken ja Oravin ruukit. Haapakosken ruukin omisti vuosina 1889–1906 ja 1930-luvulta 1960-luvulle Degermanin suku. Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö teki konkurssin 1905. Konkurssi merkitsi Oravin ruukin toiminnan loppumista, mutta Haapakosken laitoksista muodostettiin samana vuonna uusi yhtiö nimeltä Haapakosken Tehdas Osakeyhtiö.

 

Järviraudan tultua kannattamattomaksi Haapakoskella siirryttiin valimo- ja konepajatoimintaan. Turun ja Helsingin alla kulkee Haapakosken valimon viemäriputkia. Sota-aikana valmistettiin kranaatteja ja sotien jälkeen muun muassa koneita teollisuutta varten (sotakorvaustuotteita) ja isoja venttiileitä.


Haapakosken Tehdas Oy oli 1960-luvulla Kymmene Oy:n omistuksessa ja sitä uhkasi jo lakkauttaminen. Tehtaan osti 1966 Juhani Luhtinen, joka johti sitä vuoteen 1998 saakka. Sen jälkeen tehdasta johti hänen poikansa Timo Luhtinen. Haapakosken Tehdas Oy valmisti erilaisia valimo- ja konepajatuotteita muun muassa venttiileitä, paineputkia, sulkuluukkuja, arinarautoja ja paloposteja. Valimon vuosituotanto oli noin 600–800 tonnia vuodessa ja vakituisia työntekijöitä oli 12. Valimo valmisti kahdella induktiouunilla ja kahdella kupoliuunilla harmaa- ja pallografiittivalurautaa sekä hieman valuterästä. Tiloissa toimi konepaja kymmeniä vuosia. Yritys meni konkurssiin vuoden 2010 tienoilla ja Haapakosken Tehdas Oy:n konkurssipesä myi ruukin rakennukset ja pihaympäristön tontteineen vuonna 2011. Juhani Luhtisen poika Timo Luhtinen jatkaa alihankkijatoimijoiden varassa Haapakosken tuotenimellä edelleen konepajatoimintaa, tuotannon tapahtuessa muualla.


Teollisen tuotannon loputtua Haapakoskella vuonna 2011 ruukki (14 ha maata ja parikymmentä rakennusta) siirtyi kauppias Pauli. K. Väänäsen omistukseen. Hän osti ruukkialueen tontin ja sillä olevat muut rakennukset, jolloin ympäristö oli päässyt heikolle hoidolle ja rakennukset rapistumaan paikoin purkukuntoon. Sen jälkeen rakennuksissa ja sen ympäristössä on riittänytkin erilaisia kunnostus- ja korjaushankkeita, joita Jari Väänänen on pääasiassa hoitanut.

 

Kunnostus ja matkailukäyttöhankkeet:
Väänäsen yrittäjäperhe on käyttänyt kolmessa vuodessa rahaa kunnostushankkeisiin yli 200 000 euroa sisustaen osan tiloista matkailukäyttöön soveltuviksi ja korjaten mm. päärakennuksen katon kolmiorimahuopakatoksi, varustaen rakennukset hakelämmityksellä, kunnostaen ympäristöä ja hoitaen pihapiiriä. Seuraavana haasteena on vanhan kyläkaupparakennuksen katon korjaaminen museoviraston ohjeiden mukaisesti. Rahoitus on ollut pääasiassa omarahoitusta, avustusten osuus on ollut noin 41 000 euroa. Museoviraston osuus on ollut 25 000 euroa ja ELY:n osuus noin 16 000 euroa. Eniten rahoitusta on käytetty kattomateriaaleihin (64 000 euroa) ja työntekijäpalkkoihin (1,5 miestyövuotta / kiinteistönhoitaja), oman laskuttamattoman työn osuuden ollessa merkittävä.

 

Kyläläiset ovat olleet aktiivisesti mukana järjestämässä kylän yhteisiä matkailutapahtumia. Kesäpäivä Haapakosken ruukilla järjestettiin viimeksi 6.7.2019. Paikalle saapui yhteensä 360 sisäänpääsymaksun maksanutta osallistujaa, lapset mukaan lukien paikalla oli päivän aikana n. 450 kävijää. Nyt suunnitelmissa on tilauspalvelujen, juhla- ja pitopalvelutoiminnan lisäksi mm. tuotteistaa tapahtuma ensi kesälle Nikolai Putilovin 200-vuotissyntymäpäivän ympärille. Näin Kesäpäivä Haapakoskella -tapahtuma saa jatkoa.


Haapakosken ruukkimiljöö on varsin hyvin säilynyt, vaikka monet alueen rakennukset ovatkin rapistuneet. Ruukinkartanon ulkoasu on vuodelta 1872, vaikkakin sen vanhimmat osat ovat jo vuodelta 1843. Rakennus toimii Väänäsen perheenkotina ja rajatussa tapahtumamatkailukäytössä. Vanha masuuni sortui osittain 1983, mutta sitä on restauroitu museoviraston toimesta 1990-luvun lopulla kattamalla rakennus suojaavasti. Masuunin ympärillä olevat tiiliset tehdasrakennukset ovat pääosin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Tiilinen ruukin konttorirakennus on peräisin 1920-luvulta. Haapakosken seurantalo (entinen koulu) on 1900-luvun alusta ja se on Pieksämäen Haapakosken kyläyhdistys ry:n omistuksessa, ja se toimii kokoontumiskäytössä.

 

Tulevaisuuden suuntia:
Kohdetta markkinoidaan juhla- ja pitopalvelukohteena sekä historiakierrosten tilauskohteena. Paikka soveltuu kesäaikaan hyvin yritysten tapahtumiin, kokouspaikaksi sekä esimerkiksi perhetapahtumiin syntymäpäiville, sukukokouksille, häille ja juhlapaikaksi. Kohde on toiminut myös kuvauspaikkana erilaisissa historiallisissa miljöökuvauksissa. Talvisaikaan voidaan hyödyntää päärakennuksen, Kustaankartanon kokoontumistiloja. Ruukin isäntäpari Jari Väänänen ja Jaana Ruotsalainen toivottavat vieraat tervetulleeksi tarinoiden ja tunnelman äärelle. – Vanha ruukkimiljöö on paikka, jossa fiktio ja fakta sekoittuvat sopivalla tavalla.

 

Opiksi otettavaa:
Retkemme anti oli monipuolinen. Kantava ajatus oli tutustua, miten suojeltua kulttuuriympäristöä voidaan hyödyntää nykyaikaisessa matkailussa ja tapahtumatuotannossa.


Tavoitteena on säilyttää kohde siinä tilassa, mihin se jäi teollisen toiminnan päätyttyä vuonna 2010. Rakennuksiin tutustuttaessa tuntuu että, aika on pysähtynyt. Vierailijaa kiehtoo kohteen aitous ja historiallinen tuntu. Siellä on samaa henkeä kuin esimerkiksi Verlan museossa, jossa 100-vuotias paperitehdas on asussaan, johon se jäi toiminnan lakatessa.

Vaikka Haapakoski on osin 2000-luvun teollisuuslaitos, se on kuitenkin monella tavoin säilyttänyt luonteensa vanhana, erämaiden keskelle perustettuna teollisuusyhteisönä. Ruukin tuotantolaitokset sijaitsevat Haapajoen varressa, kivisen vanhan masuunin ympärille ryhmittyneinä. Alueen ytimen muodostavat masuuni, valimo- ja konepajarakennukset sekä niiden tuntumassa oleva tehtaan konttori ja ruukinkartano. Niiden säilyttäminen nykyisessä asussaan on matkailukohteen suola. Raunioituvan kohteen hyödyntäminen kaupallisessa tarkoituksessa on mahdollista, mutta pitkällä jänteellä tullaan eittämättä kohtaamaan haasteensa kunnostusten rajattomuuden ja resurssien rajallisuuden kohdatessa.

 

Lähteet:
Anttila Anne. Lifestyle 2.7.2018. Raudantuoksuinen valimo ja konepaja tarjoavat erilaisen aikamatkan – ”Paikka on täynnä arjen työhistoriaa”.
https://www.paivanlehti.fi/raudantuoksuinen-valimo-ja-konepaja-tarjoavat-erilaisen-aikamatkan-paikka-on-taynna-arjen-tyohistoriaa/


Karjalainen Satu 1992. Haapakosken rautaruukin rakennushistoriallinen inventointi.
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=113956&ttyyppi=pdf&kansio_id=593


http://museovirastorestauroi.nba.fi/haapakoskenmasuuni.htm


Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Haapakosken_ruukki

 
 
Sivukartta | Tulosta | Sivun alkuun
Sunprofile